Uutiset
/images/02_KUVITUSKUVAT/ylpeys18.jpg

Maakuntasarjakauden päätteeksi syksyllä 1966 Kossu lunasti ensimmäisen nousunsa Suomensarjaan, kun silloinen joukkue onnistui kaatamaan Vimpelin Vedon vieraskentällä nousuottelussa. Suomensarja oli vielä tuolloin toiseksi korkein sarjaporras, joten Kossun kyläjoukkue pelasi jo kovassa sarjassa.

Ensimmäistä Suomensarja-kautta kesällä 1967 lähdettiin pelaamaan lähes samalla kokoonpanolla kuin jolla nousu sarjaporrasta ylemmäs oli historiallisesti vuotta aiemmin lunastettu. Vaikka Maakuntasarjassa peli oli luistanut mallikkaasti, oli Suomensarjan taso jo huomattavasti kovempi ja ensimmäinen kausi Suomensarjassa olikin puhtaasti selviytymistaistelua.

Ensimmäistä voittoa saatiin odottaa aina kauden viidenteen peliin saakka, kunnes vieraspeli Parkanon Urheilijoita vastaan tuotti viimein avausvoiton. Voitto irtosi kauden päätteeksi sarjasta pudonneesta Parkanosta juoksuin 12-7. Voittokulku jatkui vielä seuraavassa pelissä, jossa Kossu otti ensimmäisen kotivoittonsa Suomensarjassa. Tuossa ottelussa kaatui Hyvinkään Tahko, jonka kohtalo oli Parkanon tapaan pudota sarjasta kauden päätteeksi.

Elokuun alussa Kossu onnistui yllättämään noususta taistelleen Riihimäen Pallolyöjät juoksuin 9-8 Koskenkorvalla ja vieraissa paria viikkoa myöhemmin kaatui myös Toijalan Pallo-Veikot lukemin 10-3. Kossu voitti siis viimeiseksi jääneen putoajakolmikon ja lisäksi Riihimäen, joka sijoittui Suomensarjan länsilohkossa neljänneksi.

Sarjapaikka säilyi lopulta neljän saavutetun voiton myötä, ja Kossun sijoitus kahdentoista joukkueen sarjassa oli yhdeksäs. Kolme viimeistä putosivat maakuntasarjaan, joten paikka Suomensarjassa ensimmäisellä kaudella säilyi niukasti.

Kaudessa oli kuitenkin jälleen hyviäkin elementtejä ja esimerkiksi Kärppien (alle 17-vuotiaat) Etelä-Pohja-ottelussa Etelän joukkueen kolmesta palkitusta kaksi tuli Kossun joukkueesta, kun pelissä kunnostautuivat Mauri Pyhälahti ja Juhani Savela. Peli toki päättyi Pohjan 6-3-voittoon, joten voittoa kossulaiset eivät päässeet juhlimaan.

Kesäksi 1968 Suomensarjan länsilohko laajeni vielä yhdellä joukkueella, joten mukana oli 13 joukkuetta. Edelliskaudella pohjoislohkossa pelannut Ilmajoen Kisailijat oli siirtynyt tälle kaudelle länsilohkoon, joten kauteen saatiin mukaan myös todellinen paikallispeli. Putoamisviivaa oli nostettu myös pykälällä ylöspäin, joten tällä kertaa maakuntasarjaan putosi peräti viisi joukkuetta. Tästä taistelusta Kossu ei enää pystynyt selviämään, vaan tippui syksyllä 1968 takaisin maakuntasarjaan.

Koskenkorva jäi sarjassa sijalle 12, ja oli yhden voiton verran parempi kuin viimeiseksi jäänyt Vaasan Maila. Kausi toki alkoi melko hyvin, kun Kauhajoella tullutta tappiota seurasi heti kotivoitto Muhoksen Urheilijoista. Noin 300:n katsojan edessä otettu voitto nosti osakkeita hetkeksi, mutta seuraavaa voittoa saatiin odottaa aina kesäkuun lopulle saakka, kunnes Kossu onnistui kaatamaan Alajärven Ankkurit kotonaan juoksuin 3-2.

Paikallispeli IK:ta vastaan pelattiin 7. syyskuuta ja juoksurikkaassa ottelussa Kisailijat vei voiton Kossusta juoksuin 17-11. Kisailijat jäi tuolla kaudella kahden pisteen päähän paikasta Mestaruussarjassa. IK:ta enemmän pisteitä saalistivat Seinäjoen Maila-Jussit ja Iin Urheilijat, jotka pelasivat nousuottelun Seinäjoella. Tuosta ottelusta SMJ lunasti paikkansa Mestaruussarjassa juoksuin 9-5.

Paluu alasarjoihin

Ensimmäinen visiitti Suomensarjaan jäi vain kahden kauden mittaiseksi ja suurempaa glooriaa näiden kausien aikana ei saavutettu. Ensimmäisellä kaudella sarjapaikka säilyi niukasti, mutta toisella kaudella se säilyminen jäi melko kaukaiseksi haaveeksi. Sijalle 12 jääneellä Kossulla oli matkaa putoamisviivan päälle Simon Kiriin neljä pistettä, joka on 12 ottelun mittaisessa sarjassa melko pitkä matka.

Seuraavana kesänä (1969) Kossu pelasi jälleen maakuntasarjaa, mutta kuten monissa seuroissa usein käy, sarjasta putoaminen aiheuttaa muutoksia joukkueeseen ja toimintaan. Ei ole vain yksi eikä kaksi sellaista tarinaa, jossa koko seuran toiminta päättynyt sarjasta putoamiseen. Näin ei Kossussa käynyt, mutta joukkue uusiutui isolla kädellä.

Mukana oli paljon uusia pelaajia, ja maakuntasarja oli joukkueelle liian kova pala. Kossu jäi sarjassa sijalle 12, ja onnistui ottamaan kauden aikana voiton vain viimeiseksi jääneestä Äänekosken Urheilijoista, joka ei voittanut kauden aikana peliäkään. Kossulle tarttui tilille lisäksi yksi tasapeli, mutta putoamisviivan päälle Pyhjärven Pohtiin jäi eroa silti viisi pistettä, joten edessä oli putoaminen piirin sarjoihin.

Vuonna 1970 puhalsivatkin jo muutosten tuulet. Kossulla oli edelleen juniorijoukkue esimerkiksi Kärppäsarjassa ja edustusjoukkue jatkoi pelejään piirisarjassa, mutta esimerkiksi Pyhälahti vaihtoi seuraa Ilmajoen Kisailijoihin. Seuraavien kausien aikana Kossu jumittui piirisarjan ylemmän keskipakan joukkueeksi, eikä pystynyt lunastamaan nousua takaisin maakuntasarjaan.

Kesällä 1970 Kossu oli piirisarjassa viides ja otti kahdeksan voittoa (juoksusuhde 159-132). Kesällä 1971 Kossu oli piirisarjassa kuudes ja kesällä 1972 jälleen viides. Juonioritoiminta jatkui myös hyvänä ja esimerkiksi kesällä 1973 Kossulla oli kasassa joukkueet sääskissä (alle 11-vuotiaat), ampiaisissa (alle 13-vuotiaat), oravissa (alle 15-vuotiaat) ja kärpissä (alle 17-vuotiaat). Siis silloisissa junioreiden piirisarjojen jokaisessa ikäryhmässä.

Vaikka junioritoiminta oli aktiivista, ei edustusjoukkue pystynyt menestymään. Kesällä 1974 Kossu jäi piirisarjassa viimeiseksi, voitettuaan vain yhden pelin ja edessä oli putoaminen perussarjaan. Samaan aikaan naapuripitäjän Kurikan ylpeys Mietaan Nuorisoseuran Urheilijat voitti piirisarjan ja nousi maakuntasarjaan.

Matka perussarjassa päättyi kuitenkin viimein kesällä 1977, kun Kossu nousi takaisin piirisarjaan ja heti seuraavana kesänä 1978 takaisin maakuntasarjaan. Kesällä 1979 Kossu nähtiin jälleen maakuntasarjassa kymmenen piirin sarjoissa vietetyn vuoden jälkeen.

Seuraavassa osiossa käsittelemme Kossun vaiheita aina seuraavaan isoon saavutukseen saakka, kun Kossu nousi ensimmäistä kertaa Ykkössarjaan syksyllä 1985!


Maanantaina 17.1. Ilmajoen alueella astuu voimaan liikuntaa ja urheilua koskevia rajoituksia. Maanantaista eteenpäin kahden viikon ajan liikuntatiloja saavat käyttää ainoastaan ohjatut lasten liikunta- ja urheiluryhmät ja huippu-urheilujoukkueet. Koskenkorvan urheilutalon kuntosalilla on voimassa 17.1.-30.1 ajalla max. 10 hengen kokoontumisrajoitus.


Koskenkorvan Urheilijat perustettiin virallisesti pian sotien jälkeen vuonna 1945, mutta pesäpallotoiminta tuli mukaan valikoimiin vasta paljon myöhemmin. Debyytin seura teki omalla nimellään Maakuntasarjassa kesällä 1964.

Sotien jälkeen Koskenkorvalle perustettiin oma urheiluseura, kun 24. helmikuuta vuonna 1945 paikalliset urheiluihmiset kokoontuivat tekemään virallista päätöstä seuran perustamisesta. Nykyään pesäpallolla on merkittävä rooli Kossun toiminnassa, mutta KoU:n perustamisen aikaan Ilmajoen pesäpallovaltikkaa piti hallussaan Ilmajoen Kisailijat, joka pelasi perustamisen aikaan 1940-luvun loppupuolella Suomensarjassa. Myöhemmin IK nousi SM-sarjaan, ja otti 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa myös useita pesäpallon SM-mitaleja.

Lasten pihapiirien pesäpallopelejä kummempia pesäpallospektaakkeleita Koskenkorvalla ei nähty vielä vuosiin seuran perustamisen jälkeenkään. Pesäpallon junioritoiminta pyöri IK:n alaisuudessa, ja ilmajokelaisseura menestyi myös junioreissa erinomaisesti piirin peleissä ja valtakunnallisesti. Myös koskenkorvalaiset juniorit edustivat tuohon aikaan Ilmajoen Kisailijoita.

Ajan henkeen pesäpallotoiminnassa kuului, että pitäjissä oli yksi edustusjoukkue ja kylillä pelattiin tämän emäseuran alla esimerkiksi kakkosjoukkueen ja kolmosjoukkueen nimellä. Koskenkorvalla pesäpalloa ryhdyttiin pelaamaan 1960-luvun alkupuolella IK:n kolmosjoukkueena. Parhaimmillaan IK oli ilmoittanut piirinsarjoihin ja maakuntasarjaan peräti seitsemän joukkuetta vuonna 1961, joista muutamat joukkueista luopuivat sarjapaikoistaan.

Kesällä 1962 Ilmajoen kolmosjoukkueena tunnetun Kossun kausi jäi vain yhden ottelun mittaiseksi. Joukkue pelasi perussarjan kolmoslohkossa, joka oli peruuntumisten vuoksi kutistunut vain kahden joukkueen kokoiseksi. Kossu voitti kauden ainoan pelinsä, jossa se kaatoi Ylihärmän Junkkarit juoksuin 18-16.

Seuraavalla kaudella kaikki osuikin kohdalleen, kun edelleen IK:n kolmosjoukkueena tunnettu Kossu voitti perussarjan vitoslohkon ja pääsi pelaamaan maakuntasarjapaikasta lohkovoittajien nousumarkkinoille Soiniin. Viiden joukkueen turnauksessa paikka sarjaporrasta ylemmäs oli luvassa kolmelle parhaalle joukkueelle.

Turnaus alkoi heikosti, kun IK III hävisi Vimpelin Vedon kakkosjoukkueelle juoksuin 5-3, mutta seuraavassa pelissä irtosi 3-3-tasapeli Soinin Sisua vastaan. Kun Kossu onnistui vielä ottamaan kolme pistettä kahdessa viimeisessä pelissä Jalasjärven Jalakselta ja Ylistaron Kilpa-Veljiltä, sinetöivät nämä pisteet nousukarsintojen toisen sijan ja nousun maakuntasarjaan.

Nousun myötä seuraavalla kaudella (1964) Maakuntasarjassa pelasi ensimmäistä kertaa Koskenkorvan Urheilijat omalla nimellään. Vaikka omalla nimellä pelaaminen olisi varmasti itsessäänkin riittänyt syyksi vaihtaa Kossun lipun alle, oli syynsä myös sääntökirjalla. Maakuntasarjassa ei saanut tuohon aikaan pelata kahta joukkuetta samasta seurasta, ja koska IK:n kakkosjoukkue oli jo valmiiksi maakuntasarjassa, muuttui IK:n kolmosjoukkue seuraavaksi kaudeksi Koskenkorvan Urheilijoiksi.

Kaksi hyvää kautta maakuntasarjassa

Ensimmäinen kausi maakuntasarjassa sujui nuorelta Koskenkorvan joukkueelta mallikkaasti. Vaikka kausi alkoi tappiolla Nurmon Jymyn (13-17) kakkosjoukkuetta vastaan, kääntyivät seuraavat neljä peliä Kouran Louhea (8-6), Ylistaron Kilpa-Veljiä (9-6), Töysän Vetoa (14-10) vastaan voitoiksi.

Esimerkiksi kotiottelu Ylistaroa vastaan alkoi erinomaisesti ja Kossu meni nopeasti 6-0-johtoon. Vaikka vierailijat kavensivat eroa pelin edetessä, kääntyi ottelu Kossun voitoksi. Tuossa ottelussa parhaina palkittiin Pekka Kalliosaari ja Martti Laakso.

Kossu hävisi ensimmäisen maakuntasarjakauden aikana vain kaksi ottelua, kun Nurmon lisäksi tappio tuli Ilmajoen Kisailijoiden kakkosjoukkuetta vastaan. Loppusijoitus oli sarjan kolmas, ja sarjan piikkipaikalle noussut Kauhajoen Karhu jäi vain kahden pisteen päähän. Ilmajoen kakkosjoukkue voitti Kossun juoksuin 28-13, kauden mennessä Kisailijoiden kakkosporukalla muuten päin honkia (loppusijoitus kahdeksas). Saattoipa IK saada vahvistuksia hieman korkeammalta sarjaportaalta keskinäiseen kohtaamiseen.

Myös toisella maakuntasarjakaudella hyvä meno jatkui ja Kossu sijoittui sarjassa toiseksi heti Alajärven Ankkureiden perään, joka voitti sarjan täysin ylivoimaisesti. Kaikki 11 peliään voittanut Ankkurit oli sarjan piikissä juoksuerolla 233-53, joten kestään muusta ei ollut alajärveläisiä haastamaan.

Koskenkorvan kausi oli vaihteleva, ja lopulta kaudesta irtosi kahdeksan voittoa ja kolme tappiota. Ristiin pelatut ottelut takasivat kuitenkin sarjan kakkospaikan. Kossu voitti kauden aikana jälleen YK-V:n, mutta tällä kertaa vieraissa Ylistarossa Kitinojan kentällä, jonka paikalla kasvaa nykyään pitkää heinää. Kossu voitti perussarjaan tippuneen YK-V:n lukemin 23-5, vaikka ottelun alku oli nihkeä. Neljännessä vuorossa ketsuppipullo kuitenkin aukesi ja Kossu takoi reilut kymmenen juoksua.

Kolmas yritys toi viimein piikkipaikan ja nousun

Kahden kakkossijaan päättyneen kauden jälkeen Kossussa lähdettiin hakemaan tosissaan seurahistorian ensimmäistä nousua Suomensarjaan kesällä 1966. Koskenkorvan omat joukkueet alkoivat ilmestyä myös juniorisarjoihin, ja tuolloin esimerkiksi Ilvessarjan (alle 19-vuotiaat) alueellisessa finaalissa Kossu haastoi Vimpelin Vedon. Finaalipelissä Kossu joutui kuitenkin taipumaan vimpeliläisille juoksuin 10-7.

Myös miesten puolella maakuntasarjassa Koskenkorva ja Vimpeli ottivat yhteen. Runkosarjan päätteeksi joukkueet olivat tasapisteissä maakuntasarjan kärjessä. Kumpikin oli hävinnyt kauden aikana vain yhden ottelun. Vaikka juoksueron perusteella Vimpeli olisi voittanut sarjan, ratkaistiin pattitilanne pelaamalla kasintaottelu noususta, jonka Kossu voitti Vimpelissä.

Koskenkorvan nousun varmistanut joukkue oli kauttaaltaan varsin nuori, jota johti muun muassa 15-vuotias lukkari Mauri Pyhälahti. Kokenein pelaaja oli tuolloin kolmoskoppari Pekka Kalliosaari, joka hänkin oli 24-vuotias. Suurin osa joukkueesta oli alle 20-vuotiaita.

Kossun ensimmäistä kertaa Suomensarjaan nostivat:

Mauri Pyhälahti, lukkari
Juhani Haanpää, sieppari
Matti Tuohisto-Kokko, ykkösvahti
Aulis Oja-Nisula, kakkosvahti
Kari Talvi, kolmosvahti
Ossi Rajala, kakkospolttaja
Matti Nurmi, kolmospolttaja
Raimo Rajala, kakkoskoppari
Pekka Kalliosaari, kolmoskoppari

Pelinjohtaja: Reijo Latva-Ranta

Mukan joukkueessa oli myös Martti Laakso (vaihtopelaaja, kolmospolttaja), joka nappasi vuoden 1965 MM-paineissa hopeaa kreikkalais-roomalaisessa painissa (63-kiloisten sarja). Hän voitti urallaan myös kaksi EM-hopeaa ja yhden MM-pronssin. Vaihtopelaajina olivat mukana myös Juhani Savela, Reijo Savela ja Matti Lähteenmaa.

Seuraavassa osassa käsittelemme Kossun ensimmäistä kautta Suomensarjassa ja vaiheita tämän jälkeen!


Koskenkorvan Urheilijoiden bingo on tauolla toistaikseksi. Tiedotamme lisää, kun bingo avaa ovensa uudelleen. Seuraa Kossun tiedotuskanavia!


Koskenkorvan Urheilijoiden pesäpalloilijat järjestävät perjantaina 12.11. klo 15-18 tapahtuman Koskenkorvan S-marketin edessä.

Perjantaina 12.11. Koskenkorvan S-marketin edessä on mahdollista tavata pelaajia ja muita kossulaisia. Tule juttelemaan mukavia ja hankkimaan pukinkonttiin tulevan kauden kausikortit (180€/150€) ja muita fanituotteita!

Kossu tarjoaa tapahtumassa pikkujoulumakkarat ja grillimestareina toimivat Kossun Superpesis-joukkueen pelaajat. Tervetuloa!

HUOM! Varaa mukaan käteistä!

Alakategoriat

KOSSUSUPER @ INSTAGRAM