Uutiset
/images/02_KUVITUSKUVAT/ylpeys18.jpg

 1970-luku ei ollut järin hohdokas koskenkorvalaisessa pesäpallossa. Suurin osa vuosikymmenestä kului piirisarjassa ja perussarjassa, mutta vuosikymmenen loppua kohti myös edustusjoukkue alkoi jälleen nostaa päätään. Kesällä 1979 Kossu pelasi jälleen maakuntasarjassa kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Koskenkorvalaisen pesäpallon uutta tulemista ryhdyttiin rakentelemaan vuonna 1979, kun joukkue palasi maakuntasarjaan. Ensimmäisen kauden kammo selätettiin tällä kertaa ja Kossu sijoittui sarjassa viidenneksi, ollen kaukana putoajan paikalta. Sarjajärjestelmä oli myös muuttunut niin, että lohkossa pelasi enää kahdeksan joukkuetta ja sarja pelattiin kaksinkertaisena.

Samoihin aikoihin myös ilmajokelainen pesäpallo koki muutoksia. Ilmajoen Kisailijat pelasi viimeisen mestaruussarjakautensa kesällä 1978, josta putosi Suomensarjaan ja samalla vauhdilla kesäksi 1980 aina maakuntasarjaan saakka. Tässä vaiheessa Ilmajoen keskustan ykkösjoukkueeksi muuttui Ilkan Pallo, joka voittikin maakuntasarjan kesällä 1980.

Ilkan Pallon ja Kossun kohtaamisesta muodostuikin jälleen yksi paikallispeli ilmajokelaisen pesäpallon historiankirjoihin. Vaikka IlPa lopulta voitti maakuntasarjan länsilohkon ja nousi tämän jälkeen kolmeksi kaudeksi Suomensarjaan, päättyi Ilmajoen paikalliskamppailu Ilkan Pallon nimiin vain niukasti lukemin 12-11.

Koskenkorvalla pelatussa ottelussa KoU otti johtoaseman kolmannessa vuoroparissa, jossa se pystyi kääntämään 4-0-tappioaseman 6-4-johtoasemaksi. Läpilyöntejä ei tullut, mutta Kossu sai luotua jatkuvasti tilannetta, joiden myötä syntyi myös juoksuja. Samassa vuoroparissa kaksi juoksua löivät Tenho Sillanpää ja Erkki Ylinen, joiden lisäksi lyöntipuuhissa onnistuivat Matti Nurmi ja Sakari Panula. IlPa vastasi kuitenkin viidennessä vuorossa vastaavalla suorituksella ja käänsi tuossa vaiheessa pelin edukseen lukemin 7-9 lyömillään viidellä juoksulla.

Vielä ottelun viimeisessä vuorossa toivonkipinä syttyi, kun IlPan 12-10-johtotilanteessa Ylinen löi kunnarin tyhjään kenttään. Pallo painui puskikkoon, ja IlPan Mikko Vaismaan polttoyritys osui Ilmajoki-lehden jutun mukaan puuhun, ja näin ollen Ylinen sai tuulettaa kunnaria. Enempää juoksuja ei kuitenkaan tullut, joten ottelu päättyi IlPan niukkaan voittoon.

Kossun oli tyytyminen maakuntasarjapeleihin vielä seuraavan neljän kauden ajan. Härkäpaidat suorittivatkin tasaisen vahvasti, ja olivat kausina 1981-1983 nousujohteisesti sijoilla 6, 5 ja 3.

Ilmajoen pesäpallovaltikka siirtyy Koskenkorvalle

Kesällä 1984 Ilkan Pallo palasi Suomensarjasta takaisin maakuntasarjaan, mutta joukkue sijoitettiin luoteislohkoon, kun Koskenkorva pelasi puolestaan länsilohkossa. Näin ollen toistaiseksi viimeiseksi paikallispeliksi jäikin Ilkan Pallon ja Kossun kohtaaminen kesällä 1981 maakuntasarjassa, sillä tämän koommin ilmajokelaisseurat eivät enää samalla sarjatasolla ole pelanneet.

Kesällä 1984 Koskenkorva voittikin länsilohkon, jossa oli joukkueita maantieteellisesti etelämpää kuin aiempina vuosina oli totuttu. Kossu haastoi kauden aikana Harjavallan Jymyn, Ikaalisten Tarmon, Kankaanpään Mailan, Porin Pesä-Karhut, Pomarkun Pyryn, Teuvan Rivakan ja Ylöjärven Pallon. Tästä kavalkadista Kossu oli paras ja nousi syksyllä 1984 Suomensarjaan 17 vuoden tauon jälkeen.

Kossu pyyhki samalla pois maakuntasarjan pölyt, sillä tämän jälkeen KoU:n edustusjoukkue ei ole pelannut Suomensarjaa alempana kertaakaan. Sen sijaan Ilkan Pallo jäi luoteislohkossa seitsemänneksi ja seuran taru jäi viiden kauden mittaiseksi (lukuun ottamatta lyhyttä paluuta maakuntasarjaan 2000-luvun alussa). Jos historiasta etsii tiettyä kohtaa, missä Ilmajoen pesäpallovaltikka siirtyi lopullisesti Koskenkorvalle, se tapahtui syksyllä 1984.

Kossun visiitti Suomensarjaan 1960-luvun loppupuolella oli kyläseuralle saavutus sinänsä, sillä tuolloin joukkue pelasi kaksi ensimmäistä kauttaan toiseksi korkeimmalla sarjaportaalla. Tuolloin parhaaksi sijoitukseksi jäi kuitenkin yhdeksäs sija, jonka joukkue saavutti nousukaudellaan ennen putoamista seuraavalla kaudella takaisin maakuntasarjaan.

Tällä kertaa peli oli kuitenkin toisenlaista ja kesällä 1985 Kossu voitti Suomensarjan heti ensimmäisellä kaudellaan. Kausi alkoi mukavasti viidellä voitolla, ja härkäpaidat kaatoivat matkan varrella muun muassa Jokioisten Koetuksen juoksuin 32-5. Kauden ensimmäinen tappio tuli kuudennessa pelissä, vierasottelussa Vähässäkyrössä, kun Viesti voitti Kossun juoksuin 8-6.

Suomensarjan länsilohkon voitto ratkottiinkin tuolla kaudella Kossun ja Viestin välillä. Kauden ratkaiseva hetki tapahtui heinäkuun lopulla, kun Viesti vieraili Ilmajoella. Vähäkyröläisten voitettua kotipelinsä, täytyi Kossun voittaa oma kotipelinsä. Tähän joukkue myös pystyi ja yli tuhannen katsojan edessä pelatussa ottelusta vähäkyröläiset joutuivat poistumaan 9-5-tappio niskassaan.

Vaikka seuraavassa pelissä tulikin hieman taantumaa ja Kossu hävisi vieraissa Peräseinäjoen Toiveelle, pysyi sarjan piikkipaikka silti selkeästi KoU:n hallussa. Lopulta härkäpaidat ottivat länsilohkosta selkeän voiton ja lunastivat välittömästi nousun sarjaporrasta ylemmäs Ykkössarjaan ensimmäistä kertaa seuran historiassa. Periaatteessa Kossu nousi toista kertaa toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, sillä vielä 1960-luvulla Suomensarja oli toiseksi korkein sarjaporras ennen Mestaruussarjaa.

Maininnanarvoista ilmajokelaisessa pesäpallossa vuodelta 1985 on myös se, että Munakan Urheilijat nousi tuolloin ensimmäistä kertaa maakuntasarjaan. Munakkalaisten joukkue koostui kyläläisistä, höystettynä muutamilla ylistarolaisilla vahvistuksilla. Tässä vaiheessa siis Munakka nousi Ilmajoen pesäpallon kakkosjoukkueeksi Koskenkorvan taakse.

Seuraavassa osassa käsittelemme vuosia 1987-1991, kun Kossu pyrki vakiinnuttamaan paikkansa ykkössarjajoukkueena!

Kossun bingo palaa koronatauolta perjantaina 11.3. ja jatkuu tämän jälkeen normaalisti perjantaisin kello 18.30. Tervetuloa pelaamaan ja voittamaan!


Härkäpaidat nähdään ensimmäistä kertaa tositoimissa puoleen vuoteen, kun tulevana viikonloppuna Kossu pelaa kaksi hallipeliä. Lauantaina Seinäjoella halli-SM-ottelussa vastaan asettuu Seinäjoen JymyJussit ja sunnuntaina Kuortaneella harjoitusottelussa Pattijoen Urheilijat.

Kossun helmikuun toinen leiri käynnistyy perjantaina, kun joukkue kokoontuu viimeisiin harjoituksiin ennen talvikauden ensimmäisiä hallipelejä. Talvikauden pelit on tietoisesti jätetty tänä vuonna keväämmälle, ja tavoitteena on ollut hioa pelikuvioita kuntoon joukkueen omissa harjoituksissa treenien ja pienpelien kautta.

Härkäpaitojen pelinjohtaja Mikko Vainionpää kertoo, että joukkueen tekeminen on näyttänyt hyvältä.

- Treeneissä on ollut erittäin hyvä fiilis. Sopiva kovan tekemisen, keskittymisen ja pienen huumorin sekoitus. Sellaista sen pitää parhaimmillaan ollakin, Vainionpää sanoo.

- Syksyn viimeiset tulijat Tuohisaari (Tuomas) ja Yli-Hirvelä (Veli-Pekka) ovat tuoneet omalla tekemisellään näitä elementtejä, ja koko muu joukkue on myös osoittanut samoja asioita treeneissä, hän jatkaa.

Kossu lähtee hallipeleihin väistämättä pieneltä takamatkalta, sillä viikonlopun aikana kohdattavat vastustajat ovat jo tehneet tulikasteensa talven hallipelien osalta. Tulevissa peleissä päästään näkemään, miten talven aikana hiotut asiat pystytään tuomaan käytäntöön ensimmäisissä peleissä.

- Mielenkiinnolla lähden ensimmäisiin peleihin. Monet muut ovat pelanneet jo useita harjoituspelejä, ja meille voi tulla eteen ensimmäisten pelien ongelmia, vaikka olemme pelanneet ja treenanneet keskenään, Vainionpää myöntää.

- Odotukset ja vaatimuksetkin ovat kuitenkin kovat. Ne asiat, joita olemme treenanneet, pitää näkyä heti ensimmäisestä pelistä lähtien. Pitää olla iloinen ja tuulettelevainen joukkue, mutta myös kova ja keskittynyt. Kun sunnuntaina Pattijoki-peli loppuu, itselläni ja pelaajilla pitää olla takki niin sanotusti tyhjä.

Talvikauden ensimmäinen ottelu on myös virallinen sarjapeli, kun ottelut alkavat JymyJusseja vastaan halli-SM:n alkulohko-ottelulla. Tulos nähdään kamppailun jälkeen, mutta tärkeintä on, että omia pelillisiä asioita saadaan näkymään kentällä.

- Hirveän paljon emme vastustajasta tässä vaiheessa juttele, vaan se on runkosarjan asioita, kun niitä aletaan katsomaan. Keskitymme ainoastaan omaan tekemiseen, pelinjohtaja sanoo.

Ensimmäisten pelien yllä on pieni varjo, sillä tällä hetkellä joukkuetta riivaavat pienet loukkaantumiset ja sairastelut. Lauantaiaamuna selviää, millaisella miehistöllä JymyJussien kaatoon lopulta lähdetään.

- Toivottavasti saamme 12 miestä kasaan. Vähän kaikenlaista on ollut ja harmillista, jos emme pääse näihin kevättalvelle jätettyihin peleihin oikealla orkesterilla. Se on tietynlainen uhkakuva tällä hetkellä, Vainionpää sanoo.


Leikkaushoitoa vaatinut käsivamma pitää Kossun lukkarin sivussa kokoonpanosta ainakin alkukauden.

Härkäpaitojen lukkari Juho Hakomäki loukkaantui viime vuoden elokuun alussa, kun Kossu haastoi Saarikentällä Vimpelin Vedon. Pelin edetessä pahentunut käsivamma pakotti Hakomäen vaihtamaan jokeripaidan päälle, jonka myötä loppukauden lautasen äärellä operoi Aapeli Suvisalmi.

Vammaa lähdettiin kuntouttamaan syksyllä ja aluksi asiat näyttivät menevän hyvin, mutta tilanne kuitenkin paheni off-seasonin edetessä. Joulukuun puolivälissä todettiin, että vamma vaatii leikkaushoitoa ja tilanne voisi olla niinkin huono, että häntä ei nähtäisi tulevana kesänä kentällä lainkaan.

Alun perin tammikuun puoliväliin kaavailtu leikkaus siirtyi lopulta helmikuun puoliväliin, mutta tiistaina lukkarin käsi saatiin viimein operoitua. Ennakkoarviot olivat synkät tulevaa kautta ajatellen, mutta hyvin mennyt leikkaus voi mahdollistaa pelit vielä tulevana kesänä.

- Lääkärit antoivat silloin (elokuussa) 50-50-mahdollisuuden, että käsi voi tulla kuntoon ilman leikkausta. Se ei kuitenkaan tullut ja vasta joulukuussa selvisi, että pitää mennä leikkaukseen, Hakomäki taustoittaa.

- Leikkaus meni hyvin ja kättä saa ruveta kuntouttamaan hiljalleen enemmän ja enemmän. Kuuden viikon päästä teen kontrollikäynnin Kuopioon lääkärin luo ja silloin katsotaan, missä mennään. Sen jälkeen voidaan harkita jotain heitonomaistakin. Arvio on sellainen, että kesä-heinäkuussa voisi olla takaisin pelissä, mutta olen varautunut myös siihen, että menee pidempään tai lyhempään, Hakomäki kertoo.

Hakomäen arki jatkuu koulun ja kuntouttamisen parissa ennen paluuta kentälle. Tieto paluun mahdollisuudesta jo tulevana kesänä sai helpottuneen vastaanoton myös joukkueen sisällä.

- Uutiset olivat erittäin hyvät siinä mielessä, että aluksi näytti sataprosenttisen varmalta, että tulevana kesänä hän ei pysty pelaamaan lainkaan. Hyvällä kuntoutuksella voisi olla mahdollista tulla mukaan joissain vaiheessa kautta. Se on mahtava uutinen, pelinjohtaja Mikko Vainionpää iloitsee.

Kossussa on etsitty aktiivisesti ratkaisua Hakomäen jättämään aukkoon viimeisen parin kuukauden aikana, mutta hallipeleissä joukkue jatkaa olemassa olevalla rosterilla, eikä lukkarivahvistuksia ole kiinnitetty. Härkäpaitojen lukkarina hallipelien ajan toimii muutaman vuoden tauon jälkeen paluun lautaselle tekevä Ville-Veikko Olli.

- On hienoa, että omasta joukkueesta löytyy lukkareita paikkaamaan tilannetta. On aina mukavampi niin päin, että jokainen joukkueeseen liittyvä tuo pelisuorituksen lisäksi mukaan myös oman persoonansa, Vainonpää kiittelee.

Optio mahdollisille lukkarivahvistuksille tulevalle kaudelle pidetään edelleen avoinna.

Kossun harjoituskausi on sujunut muutoin suunnitelmien mukaan, vaikka pieniä loukkaantumisia on ollut ja korona on lyönyt toisinaan jarrua toimintaan.

- Olen tyytyväinen siihen ilmeeseen ja otteeseen, mikä treeneissä on ollut. Mielenkiinnolla etenemme kohti ensimmäistä peliä ja sitten nähdään, miten harjoitellut asiat saadaan vietyä kentälle. Varmasti on sellaisiakin asioita, joita vasta ensimmäinen peli tuo tullessaan. Vaikka kuinka harjoitellaan keskenään ja pelataan pienpeliä, kun nimilappu on selässä, niin tilanne on erilainen, Vainionpää sanoo.

- Haluamme, että ne meidän tärkeimmät pelilliset jutut näkyvät heti ensimmäisessä pelissä ja uskon vahvasti, että näin käy, Vainionpää luottaa.

Kossu aloittaa hallipelinsä ensi viikon lauantaina (26.2.), kun Halli-SM:n alkulohkon ottelussa vastaan asettuu Seinäjoen JymyJussit.


Maakuntasarjakauden päätteeksi syksyllä 1966 Kossu lunasti ensimmäisen nousunsa Suomensarjaan, kun silloinen joukkue onnistui kaatamaan Vimpelin Vedon vieraskentällä nousuottelussa. Suomensarja oli vielä tuolloin toiseksi korkein sarjaporras, joten Kossun kyläjoukkue pelasi jo kovassa sarjassa.

Ensimmäistä Suomensarja-kautta kesällä 1967 lähdettiin pelaamaan lähes samalla kokoonpanolla kuin jolla nousu sarjaporrasta ylemmäs oli historiallisesti vuotta aiemmin lunastettu. Vaikka Maakuntasarjassa peli oli luistanut mallikkaasti, oli Suomensarjan taso jo huomattavasti kovempi ja ensimmäinen kausi Suomensarjassa olikin puhtaasti selviytymistaistelua.

Ensimmäistä voittoa saatiin odottaa aina kauden viidenteen peliin saakka, kunnes vieraspeli Parkanon Urheilijoita vastaan tuotti viimein avausvoiton. Voitto irtosi kauden päätteeksi sarjasta pudonneesta Parkanosta juoksuin 12-7. Voittokulku jatkui vielä seuraavassa pelissä, jossa Kossu otti ensimmäisen kotivoittonsa Suomensarjassa. Tuossa ottelussa kaatui Hyvinkään Tahko, jonka kohtalo oli Parkanon tapaan pudota sarjasta kauden päätteeksi.

Elokuun alussa Kossu onnistui yllättämään noususta taistelleen Riihimäen Pallolyöjät juoksuin 9-8 Koskenkorvalla ja vieraissa paria viikkoa myöhemmin kaatui myös Toijalan Pallo-Veikot lukemin 10-3. Kossu voitti siis viimeiseksi jääneen putoajakolmikon ja lisäksi Riihimäen, joka sijoittui Suomensarjan länsilohkossa neljänneksi.

Sarjapaikka säilyi lopulta neljän saavutetun voiton myötä, ja Kossun sijoitus kahdentoista joukkueen sarjassa oli yhdeksäs. Kolme viimeistä putosivat maakuntasarjaan, joten paikka Suomensarjassa ensimmäisellä kaudella säilyi niukasti.

Kaudessa oli kuitenkin jälleen hyviäkin elementtejä ja esimerkiksi Kärppien (alle 17-vuotiaat) Etelä-Pohja-ottelussa Etelän joukkueen kolmesta palkitusta kaksi tuli Kossun joukkueesta, kun pelissä kunnostautuivat Mauri Pyhälahti ja Juhani Savela. Peli toki päättyi Pohjan 6-3-voittoon, joten voittoa kossulaiset eivät päässeet juhlimaan.

Kesäksi 1968 Suomensarjan länsilohko laajeni vielä yhdellä joukkueella, joten mukana oli 13 joukkuetta. Edelliskaudella pohjoislohkossa pelannut Ilmajoen Kisailijat oli siirtynyt tälle kaudelle länsilohkoon, joten kauteen saatiin mukaan myös todellinen paikallispeli. Putoamisviivaa oli nostettu myös pykälällä ylöspäin, joten tällä kertaa maakuntasarjaan putosi peräti viisi joukkuetta. Tästä taistelusta Kossu ei enää pystynyt selviämään, vaan tippui syksyllä 1968 takaisin maakuntasarjaan.

Koskenkorva jäi sarjassa sijalle 12, ja oli yhden voiton verran parempi kuin viimeiseksi jäänyt Vaasan Maila. Kausi toki alkoi melko hyvin, kun Kauhajoella tullutta tappiota seurasi heti kotivoitto Muhoksen Urheilijoista. Noin 300:n katsojan edessä otettu voitto nosti osakkeita hetkeksi, mutta seuraavaa voittoa saatiin odottaa aina kesäkuun lopulle saakka, kunnes Kossu onnistui kaatamaan Alajärven Ankkurit kotonaan juoksuin 3-2.

Paikallispeli IK:ta vastaan pelattiin 7. syyskuuta ja juoksurikkaassa ottelussa Kisailijat vei voiton Kossusta juoksuin 17-11. Kisailijat jäi tuolla kaudella kahden pisteen päähän paikasta Mestaruussarjassa. IK:ta enemmän pisteitä saalistivat Seinäjoen Maila-Jussit ja Iin Urheilijat, jotka pelasivat nousuottelun Seinäjoella. Tuosta ottelusta SMJ lunasti paikkansa Mestaruussarjassa juoksuin 9-5.

Paluu alasarjoihin

Ensimmäinen visiitti Suomensarjaan jäi vain kahden kauden mittaiseksi ja suurempaa glooriaa näiden kausien aikana ei saavutettu. Ensimmäisellä kaudella sarjapaikka säilyi niukasti, mutta toisella kaudella se säilyminen jäi melko kaukaiseksi haaveeksi. Sijalle 12 jääneellä Kossulla oli matkaa putoamisviivan päälle Simon Kiriin neljä pistettä, joka on 12 ottelun mittaisessa sarjassa melko pitkä matka.

Seuraavana kesänä (1969) Kossu pelasi jälleen maakuntasarjaa, mutta kuten monissa seuroissa usein käy, sarjasta putoaminen aiheuttaa muutoksia joukkueeseen ja toimintaan. Ei ole vain yksi eikä kaksi sellaista tarinaa, jossa koko seuran toiminta päättynyt sarjasta putoamiseen. Näin ei Kossussa käynyt, mutta joukkue uusiutui isolla kädellä.

Mukana oli paljon uusia pelaajia, ja maakuntasarja oli joukkueelle liian kova pala. Kossu jäi sarjassa sijalle 12, ja onnistui ottamaan kauden aikana voiton vain viimeiseksi jääneestä Äänekosken Urheilijoista, joka ei voittanut kauden aikana peliäkään. Kossulle tarttui tilille lisäksi yksi tasapeli, mutta putoamisviivan päälle Pyhjärven Pohtiin jäi eroa silti viisi pistettä, joten edessä oli putoaminen piirin sarjoihin.

Vuonna 1970 puhalsivatkin jo muutosten tuulet. Kossulla oli edelleen juniorijoukkue esimerkiksi Kärppäsarjassa ja edustusjoukkue jatkoi pelejään piirisarjassa, mutta esimerkiksi Pyhälahti vaihtoi seuraa Ilmajoen Kisailijoihin. Seuraavien kausien aikana Kossu jumittui piirisarjan ylemmän keskipakan joukkueeksi, eikä pystynyt lunastamaan nousua takaisin maakuntasarjaan.

Kesällä 1970 Kossu oli piirisarjassa viides ja otti kahdeksan voittoa (juoksusuhde 159-132). Kesällä 1971 Kossu oli piirisarjassa kuudes ja kesällä 1972 jälleen viides. Juonioritoiminta jatkui myös hyvänä ja esimerkiksi kesällä 1973 Kossulla oli kasassa joukkueet sääskissä (alle 11-vuotiaat), ampiaisissa (alle 13-vuotiaat), oravissa (alle 15-vuotiaat) ja kärpissä (alle 17-vuotiaat). Siis silloisissa junioreiden piirisarjojen jokaisessa ikäryhmässä.

Vaikka junioritoiminta oli aktiivista, ei edustusjoukkue pystynyt menestymään. Kesällä 1974 Kossu jäi piirisarjassa viimeiseksi, voitettuaan vain yhden pelin ja edessä oli putoaminen perussarjaan. Samaan aikaan naapuripitäjän Kurikan ylpeys Mietaan Nuorisoseuran Urheilijat voitti piirisarjan ja nousi maakuntasarjaan.

Matka perussarjassa päättyi kuitenkin viimein kesällä 1977, kun Kossu nousi takaisin piirisarjaan ja heti seuraavana kesänä 1978 takaisin maakuntasarjaan. Kesällä 1979 Kossu nähtiin jälleen maakuntasarjassa kymmenen piirin sarjoissa vietetyn vuoden jälkeen.

Seuraavassa osiossa käsittelemme Kossun vaiheita aina seuraavaan isoon saavutukseen saakka, kun Kossu nousi ensimmäistä kertaa Ykkössarjaan syksyllä 1985!

Alakategoriat

KOSSUSUPER @ INSTAGRAM