Uutiset
/images/02_KUVITUSKUVAT/ylpeys18.jpg

Koskenkorvan Urheilijat perustettiin virallisesti pian sotien jälkeen vuonna 1945, mutta pesäpallotoiminta tuli mukaan valikoimiin vasta paljon myöhemmin. Debyytin seura teki omalla nimellään Maakuntasarjassa kesällä 1964.

Sotien jälkeen Koskenkorvalle perustettiin oma urheiluseura, kun 24. helmikuuta vuonna 1945 paikalliset urheiluihmiset kokoontuivat tekemään virallista päätöstä seuran perustamisesta. Nykyään pesäpallolla on merkittävä rooli Kossun toiminnassa, mutta KoU:n perustamisen aikaan Ilmajoen pesäpallovaltikkaa piti hallussaan Ilmajoen Kisailijat, joka pelasi perustamisen aikaan 1940-luvun loppupuolella Suomensarjassa. Myöhemmin IK nousi SM-sarjaan, ja otti 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa myös useita pesäpallon SM-mitaleja.

Lasten pihapiirien pesäpallopelejä kummempia pesäpallospektaakkeleita Koskenkorvalla ei nähty vielä vuosiin seuran perustamisen jälkeenkään. Pesäpallon junioritoiminta pyöri IK:n alaisuudessa, ja ilmajokelaisseura menestyi myös junioreissa erinomaisesti piirin peleissä ja valtakunnallisesti. Myös koskenkorvalaiset juniorit edustivat tuohon aikaan Ilmajoen Kisailijoita.

Ajan henkeen pesäpallotoiminnassa kuului, että pitäjissä oli yksi edustusjoukkue ja kylillä pelattiin tämän emäseuran alla esimerkiksi kakkosjoukkueen ja kolmosjoukkueen nimellä. Koskenkorvalla pesäpalloa ryhdyttiin pelaamaan 1960-luvun alkupuolella IK:n kolmosjoukkueena. Parhaimmillaan IK oli ilmoittanut piirinsarjoihin ja maakuntasarjaan peräti seitsemän joukkuetta vuonna 1961, joista muutamat joukkueista luopuivat sarjapaikoistaan.

Kesällä 1962 Ilmajoen kolmosjoukkueena tunnetun Kossun kausi jäi vain yhden ottelun mittaiseksi. Joukkue pelasi perussarjan kolmoslohkossa, joka oli peruuntumisten vuoksi kutistunut vain kahden joukkueen kokoiseksi. Kossu voitti kauden ainoan pelinsä, jossa se kaatoi Ylihärmän Junkkarit juoksuin 18-16.

Seuraavalla kaudella kaikki osuikin kohdalleen, kun edelleen IK:n kolmosjoukkueena tunnettu Kossu voitti perussarjan vitoslohkon ja pääsi pelaamaan maakuntasarjapaikasta lohkovoittajien nousumarkkinoille Soiniin. Viiden joukkueen turnauksessa paikka sarjaporrasta ylemmäs oli luvassa kolmelle parhaalle joukkueelle.

Turnaus alkoi heikosti, kun IK III hävisi Vimpelin Vedon kakkosjoukkueelle juoksuin 5-3, mutta seuraavassa pelissä irtosi 3-3-tasapeli Soinin Sisua vastaan. Kun Kossu onnistui vielä ottamaan kolme pistettä kahdessa viimeisessä pelissä Jalasjärven Jalakselta ja Ylistaron Kilpa-Veljiltä, sinetöivät nämä pisteet nousukarsintojen toisen sijan ja nousun maakuntasarjaan.

Nousun myötä seuraavalla kaudella (1964) Maakuntasarjassa pelasi ensimmäistä kertaa Koskenkorvan Urheilijat omalla nimellään. Vaikka omalla nimellä pelaaminen olisi varmasti itsessäänkin riittänyt syyksi vaihtaa Kossun lipun alle, oli syynsä myös sääntökirjalla. Maakuntasarjassa ei saanut tuohon aikaan pelata kahta joukkuetta samasta seurasta, ja koska IK:n kakkosjoukkue oli jo valmiiksi maakuntasarjassa, muuttui IK:n kolmosjoukkue seuraavaksi kaudeksi Koskenkorvan Urheilijoiksi.

Kaksi hyvää kautta maakuntasarjassa

Ensimmäinen kausi maakuntasarjassa sujui nuorelta Koskenkorvan joukkueelta mallikkaasti. Vaikka kausi alkoi tappiolla Nurmon Jymyn (13-17) kakkosjoukkuetta vastaan, kääntyivät seuraavat neljä peliä Kouran Louhea (8-6), Ylistaron Kilpa-Veljiä (9-6), Töysän Vetoa (14-10) vastaan voitoiksi.

Esimerkiksi kotiottelu Ylistaroa vastaan alkoi erinomaisesti ja Kossu meni nopeasti 6-0-johtoon. Vaikka vierailijat kavensivat eroa pelin edetessä, kääntyi ottelu Kossun voitoksi. Tuossa ottelussa parhaina palkittiin Pekka Kalliosaari ja Martti Laakso.

Kossu hävisi ensimmäisen maakuntasarjakauden aikana vain kaksi ottelua, kun Nurmon lisäksi tappio tuli Ilmajoen Kisailijoiden kakkosjoukkuetta vastaan. Loppusijoitus oli sarjan kolmas, ja sarjan piikkipaikalle noussut Kauhajoen Karhu jäi vain kahden pisteen päähän. Ilmajoen kakkosjoukkue voitti Kossun juoksuin 28-13, kauden mennessä Kisailijoiden kakkosporukalla muuten päin honkia (loppusijoitus kahdeksas). Saattoipa IK saada vahvistuksia hieman korkeammalta sarjaportaalta keskinäiseen kohtaamiseen.

Myös toisella maakuntasarjakaudella hyvä meno jatkui ja Kossu sijoittui sarjassa toiseksi heti Alajärven Ankkureiden perään, joka voitti sarjan täysin ylivoimaisesti. Kaikki 11 peliään voittanut Ankkurit oli sarjan piikissä juoksuerolla 233-53, joten kestään muusta ei ollut alajärveläisiä haastamaan.

Koskenkorvan kausi oli vaihteleva, ja lopulta kaudesta irtosi kahdeksan voittoa ja kolme tappiota. Ristiin pelatut ottelut takasivat kuitenkin sarjan kakkospaikan. Kossu voitti kauden aikana jälleen YK-V:n, mutta tällä kertaa vieraissa Ylistarossa Kitinojan kentällä, jonka paikalla kasvaa nykyään pitkää heinää. Kossu voitti perussarjaan tippuneen YK-V:n lukemin 23-5, vaikka ottelun alku oli nihkeä. Neljännessä vuorossa ketsuppipullo kuitenkin aukesi ja Kossu takoi reilut kymmenen juoksua.

Kolmas yritys toi viimein piikkipaikan ja nousun

Kahden kakkossijaan päättyneen kauden jälkeen Kossussa lähdettiin hakemaan tosissaan seurahistorian ensimmäistä nousua Suomensarjaan kesällä 1966. Koskenkorvan omat joukkueet alkoivat ilmestyä myös juniorisarjoihin, ja tuolloin esimerkiksi Ilvessarjan (alle 19-vuotiaat) alueellisessa finaalissa Kossu haastoi Vimpelin Vedon. Finaalipelissä Kossu joutui kuitenkin taipumaan vimpeliläisille juoksuin 10-7.

Myös miesten puolella maakuntasarjassa Koskenkorva ja Vimpeli ottivat yhteen. Runkosarjan päätteeksi joukkueet olivat tasapisteissä maakuntasarjan kärjessä. Kumpikin oli hävinnyt kauden aikana vain yhden ottelun. Vaikka juoksueron perusteella Vimpeli olisi voittanut sarjan, ratkaistiin pattitilanne pelaamalla kasintaottelu noususta, jonka Kossu voitti Vimpelissä.

Koskenkorvan nousun varmistanut joukkue oli kauttaaltaan varsin nuori, jota johti muun muassa 15-vuotias lukkari Mauri Pyhälahti. Kokenein pelaaja oli tuolloin kolmoskoppari Pekka Kalliosaari, joka hänkin oli 24-vuotias. Suurin osa joukkueesta oli alle 20-vuotiaita.

Kossun ensimmäistä kertaa Suomensarjaan nostivat:

Mauri Pyhälahti, lukkari
Juhani Haanpää, sieppari
Matti Tuohisto-Kokko, ykkösvahti
Aulis Oja-Nisula, kakkosvahti
Kari Talvi, kolmosvahti
Ossi Rajala, kakkospolttaja
Matti Nurmi, kolmospolttaja
Raimo Rajala, kakkoskoppari
Pekka Kalliosaari, kolmoskoppari

Pelinjohtaja: Reijo Latva-Ranta

Mukan joukkueessa oli myös Martti Laakso (vaihtopelaaja, kolmospolttaja), joka nappasi vuoden 1965 MM-paineissa hopeaa kreikkalais-roomalaisessa painissa (63-kiloisten sarja). Hän voitti urallaan myös kaksi EM-hopeaa ja yhden MM-pronssin. Vaihtopelaajina olivat mukana myös Juhani Savela, Reijo Savela ja Matti Lähteenmaa.

Seuraavassa osassa käsittelemme Kossun ensimmäistä kautta Suomensarjassa ja vaiheita tämän jälkeen!

KOSSUSUPER @ INSTAGRAM