HISTORIA
KOSKENKORVAN URHEILIJOIDEN HISTORIAA
Koskenkorvan Urheilijat perustettiin virallisesti pian sotien jälkeen vuonna 1945 Koskenkorvan kylän urheilun yleisseuraksi. Aluksi ohjelmassa oli paljon eri lajeja, mutta viime vuosina seura on tullut tunnetuksi erityisesti pesäpallosta. Pesäpallotoiminta tuli mukaan valikoimiin vasta paljon perustamisen jälkeen ja debyytin seura teki omalla nimellään Maakuntasarjassa kesällä 1964. Pesäpallon lisäksi KoU:ssa toimii tällä hetkellä aktiivinen yleisurheilujaosto.
Sotien jälkeen Koskenkorvalle perustettiin oma urheiluseura, kun 24. helmikuuta vuonna 1945 paikalliset urheiluihmiset kokoontuivat tekemään virallista päätöstä seuran perustamisesta. Nykyään pesäpallolla on merkittävä rooli Kossun toiminnassa, mutta KoU:n perustamisen aikaan Ilmajoen pesäpallovaltikkaa piti hallussaan Ilmajoen Kisailijat, joka pelasi perustamisen aikaan 1940-luvun loppupuolella Suomensarjassa. Myöhemmin IK nousi SM-sarjaan, ja otti 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa myös useita pesäpallon SM-mitaleja.
Lasten pihapiirien pesäpallopelejä kummempia pesäpallospektaakkeleita Koskenkorvalla ei nähty vielä vuosiin seuran perustamisen jälkeenkään. Pesäpallon junioritoiminta pyöri IK:n alaisuudessa, ja ilmajokelaisseura menestyi myös junioreissa erinomaisesti piirin peleissä ja valtakunnallisesti. Myös koskenkorvalaiset juniorit edustivat tuohon aikaan Ilmajoen Kisailijoita.
Ajan henkeen pesäpallotoiminnassa kuului, että pitäjissä oli yksi edustusjoukkue ja kylillä pelattiin tämän emäseuran alla esimerkiksi kakkosjoukkueen ja kolmosjoukkueen nimellä. Koskenkorvalla pesäpalloa ryhdyttiin pelaamaan 1960-luvun alkupuolella IK:n kolmosjoukkueena. Parhaimmillaan IK oli ilmoittanut piirinsarjoihin ja maakuntasarjaan peräti seitsemän joukkuetta vuonna 1961, joista muutamat joukkueista luopuivat sarjapaikoistaan.
Kesällä 1962 Ilmajoen kolmosjoukkueena tunnetun Kossun kausi jäi vain yhden ottelun mittaiseksi. Joukkue pelasi perussarjan kolmoslohkossa, joka oli peruuntumisten vuoksi kutistunut vain kahden joukkueen kokoiseksi. Kossu voitti kauden ainoan pelinsä, jossa se kaatoi Ylihärmän Junkkarit juoksuin 18-16.
Seuraavalla kaudella kaikki osuikin kohdalleen, kun edelleen IK:n kolmosjoukkueena tunnettu Kossu voitti perussarjan vitoslohkon ja pääsi pelaamaan maakuntasarjapaikasta lohkovoittajien nousumarkkinoille Soiniin. Viiden joukkueen turnauksessa paikka sarjaporrasta ylemmäs oli luvassa kolmelle parhaalle joukkueelle.
Turnaus alkoi heikosti, kun IK III hävisi Vimpelin Vedon kakkosjoukkueelle juoksuin 5-3, mutta seuraavassa pelissä irtosi 3-3-tasapeli Soinin Sisua vastaan. Kun Kossu onnistui vielä ottamaan kolme pistettä kahdessa viimeisessä pelissä Jalasjärven Jalakselta ja Ylistaron Kilpa-Veljiltä, sinetöivät nämä pisteet nousukarsintojen toisen sijan ja nousun maakuntasarjaan.
Nousun myötä seuraavalla kaudella (1964) Maakuntasarjassa pelasi ensimmäistä kertaa Koskenkorvan Urheilijat omalla nimellään. Vaikka omalla nimellä pelaaminen olisi varmasti itsessäänkin riittänyt syyksi vaihtaa Kossun lipun alle, oli syynsä myös sääntökirjalla. Maakuntasarjassa ei saanut tuohon aikaan pelata kahta joukkuetta samasta seurasta, ja koska IK:n kakkosjoukkue oli jo valmiiksi maakuntasarjassa, muuttui IK:n kolmosjoukkue seuraavaksi kaudeksi Koskenkorvan Urheilijoiksi.
Kaksi hyvää kautta maakuntasarjassa
Ensimmäinen kausi maakuntasarjassa sujui nuorelta Koskenkorvan joukkueelta mallikkaasti. Vaikka kausi alkoi tappiolla Nurmon Jymyn (13-17) kakkosjoukkuetta vastaan, kääntyivät seuraavat neljä peliä Kouran Louhea (8-6), Ylistaron Kilpa-Veljiä (9-6), Töysän Vetoa (14-10) vastaan voitoiksi.
Esimerkiksi kotiottelu Ylistaroa vastaan alkoi erinomaisesti ja Kossu meni nopeasti 6-0-johtoon. Vaikka vierailijat kavensivat eroa pelin edetessä, kääntyi ottelu Kossun voitoksi. Tuossa ottelussa parhaina palkittiin Pekka Kalliosaari ja Martti Laakso.
Kossu hävisi ensimmäisen maakuntasarjakauden aikana vain kaksi ottelua, kun Nurmon lisäksi tappio tuli Ilmajoen Kisailijoiden kakkosjoukkuetta vastaan. Loppusijoitus oli sarjan kolmas, ja sarjan piikkipaikalle noussut Kauhajoen Karhu jäi vain kahden pisteen päähän. Ilmajoen kakkosjoukkue voitti Kossun juoksuin 28-13, kauden mennessä Kisailijoiden kakkosporukalla muuten päin honkia (loppusijoitus kahdeksas). Saattoipa IK saada vahvistuksia hieman korkeammalta sarjaportaalta keskinäiseen kohtaamiseen.
Myös toisella maakuntasarjakaudella hyvä meno jatkui ja Kossu sijoittui sarjassa toiseksi heti Alajärven Ankkureiden perään, joka voitti sarjan täysin ylivoimaisesti. Kaikki 11 peliään voittanut Ankkurit oli sarjan piikissä juoksuerolla 233-53, joten kestään muusta ei ollut alajärveläisiä haastamaan.
Koskenkorvan kausi oli vaihteleva, ja lopulta kaudesta irtosi kahdeksan voittoa ja kolme tappiota. Ristiin pelatut ottelut takasivat kuitenkin sarjan kakkospaikan. Kossu voitti kauden aikana jälleen YK-V:n, mutta tällä kertaa vieraissa Ylistarossa Kitinojan kentällä, jonka paikalla kasvaa nykyään pitkää heinää. Kossu voitti perussarjaan tippuneen YK-V:n lukemin 23-5, vaikka ottelun alku oli nihkeä. Neljännessä vuorossa ketsuppipullo kuitenkin aukesi ja Kossu takoi reilut kymmenen juoksua.
Kolmas yritys toi viimein piikkipaikan ja nousun
Kahden kakkossijaan päättyneen kauden jälkeen Kossussa lähdettiin hakemaan tosissaan seurahistorian ensimmäistä nousua Suomensarjaan kesällä 1966. Koskenkorvan omat joukkueet alkoivat ilmestyä myös juniorisarjoihin, ja tuolloin esimerkiksi Ilvessarjan (alle 19-vuotiaat) alueellisessa finaalissa Kossu haastoi Vimpelin Vedon. Finaalipelissä Kossu joutui kuitenkin taipumaan vimpeliläisille juoksuin 10-7.
Myös miesten puolella maakuntasarjassa Koskenkorva ja Vimpeli ottivat yhteen. Runkosarjan päätteeksi joukkueet olivat tasapisteissä maakuntasarjan kärjessä. Kumpikin oli hävinnyt kauden aikana vain yhden ottelun. Vaikka juoksueron perusteella Vimpeli olisi voittanut sarjan, ratkaistiin pattitilanne pelaamalla kasintaottelu noususta, jonka Kossu voitti Vimpelissä.
Koskenkorvan nousun varmistanut joukkue oli kauttaaltaan varsin nuori, jota johti muun muassa 15-vuotias lukkari Mauri Pyhälahti. Kokenein pelaaja oli tuolloin kolmoskoppari Pekka Kalliosaari, joka hänkin oli 24-vuotias. Suurin osa joukkueesta oli alle 20-vuotiaita.
Kossun ensimmäistä kertaa Suomensarjaan nostivat:
Mauri Pyhälahti, lukkari
Juhani Haanpää, sieppari
Matti Tuohisto-Kokko, ykkösvahti
Aulis Oja-Nisula, kakkosvahti
Kari Talvi, kolmosvahti
Ossi Rajala, kakkospolttaja
Matti Nurmi, kolmospolttaja
Raimo Rajala, kakkoskoppari
Pekka Kalliosaari, kolmoskoppari
Pelinjohtaja: Reijo Latva-Ranta
Mukan joukkueessa oli myös Martti Laakso (vaihtopelaaja, kolmospolttaja), joka nappasi vuoden 1965 MM-paineissa hopeaa kreikkalais-roomalaisessa painissa (63-kiloisten sarja). Hän voitti urallaan myös kaksi EM-hopeaa ja yhden MM-pronssin. Vaihtopelaajina olivat mukana myös Juhani Savela, Reijo Savela ja Matti Lähteenmaa.
Ensimmäiset kauden Suomensarjassa olivat selviytymistaistelua
Maakuntasarjakauden päätteeksi syksyllä 1966 Kossu lunasti ensimmäisen nousunsa Suomensarjaan, kun silloinen joukkue onnistui kaatamaan Vimpelin Vedon vieraskentällä nousuottelussa. Suomensarja oli vielä tuolloin toiseksi korkein sarjaporras, joten Kossun kyläjoukkue pelasi jo kovassa sarjassa.
Ensimmäistä Suomensarja-kautta kesällä 1967 lähdettiin pelaamaan lähes samalla kokoonpanolla kuin jolla nousu sarjaporrasta ylemmäs oli historiallisesti vuotta aiemmin lunastettu. Vaikka Maakuntasarjassa peli oli luistanut mallikkaasti, oli Suomensarjan taso jo huomattavasti kovempi ja ensimmäinen kausi Suomensarjassa olikin puhtaasti selviytymistaistelua.
Ensimmäistä voittoa saatiin odottaa aina kauden viidenteen peliin saakka, kunnes vieraspeli Parkanon Urheilijoita vastaan tuotti viimein avausvoiton. Voitto irtosi kauden päätteeksi sarjasta pudonneesta Parkanosta juoksuin 12-7. Voittokulku jatkui vielä seuraavassa pelissä, jossa Kossu otti ensimmäisen kotivoittonsa Suomensarjassa. Tuossa ottelussa kaatui Hyvinkään Tahko, jonka kohtalo oli Parkanon tapaan pudota sarjasta kauden päätteeksi.
Elokuun alussa Kossu onnistui yllättämään noususta taistelleen Riihimäen Pallolyöjät juoksuin 9-8 Koskenkorvalla ja vieraissa paria viikkoa myöhemmin kaatui myös Toijalan Pallo-Veikot lukemin 10-3. Kossu voitti siis viimeiseksi jääneen putoajakolmikon ja lisäksi Riihimäen, joka sijoittui Suomensarjan länsilohkossa neljänneksi.
Sarjapaikka säilyi lopulta neljän saavutetun voiton myötä, ja Kossun sijoitus kahdentoista joukkueen sarjassa oli yhdeksäs. Kolme viimeistä putosivat maakuntasarjaan, joten paikka Suomensarjassa ensimmäisellä kaudella säilyi niukasti.
Kaudessa oli kuitenkin jälleen hyviäkin elementtejä ja esimerkiksi Kärppien (alle 17-vuotiaat) Etelä-Pohja-ottelussa Etelän joukkueen kolmesta palkitusta kaksi tuli Kossun joukkueesta, kun pelissä kunnostautuivat Mauri Pyhälahti ja Juhani Savela. Peli toki päättyi Pohjan 6-3-voittoon, joten voittoa kossulaiset eivät päässeet juhlimaan.
Kesäksi 1968 Suomensarjan länsilohko laajeni vielä yhdellä joukkueella, joten mukana oli 13 joukkuetta. Edelliskaudella pohjoislohkossa pelannut Ilmajoen Kisailijat oli siirtynyt tälle kaudelle länsilohkoon, joten kauteen saatiin mukaan myös todellinen paikallispeli. Putoamisviivaa oli nostettu myös pykälällä ylöspäin, joten tällä kertaa maakuntasarjaan putosi peräti viisi joukkuetta. Tästä taistelusta Kossu ei enää pystynyt selviämään, vaan tippui syksyllä 1968 takaisin maakuntasarjaan.
Koskenkorva jäi sarjassa sijalle 12, ja oli yhden voiton verran parempi kuin viimeiseksi jäänyt Vaasan Maila. Kausi toki alkoi melko hyvin, kun Kauhajoella tullutta tappiota seurasi heti kotivoitto Muhoksen Urheilijoista. Noin 300:n katsojan edessä otettu voitto nosti osakkeita hetkeksi, mutta seuraavaa voittoa saatiin odottaa aina kesäkuun lopulle saakka, kunnes Kossu onnistui kaatamaan Alajärven Ankkurit kotonaan juoksuin 3-2.
Paikallispeli IK:ta vastaan pelattiin 7. syyskuuta ja juoksurikkaassa ottelussa Kisailijat vei voiton Kossusta juoksuin 17-11. Kisailijat jäi tuolla kaudella kahden pisteen päähän paikasta Mestaruussarjassa. IK:ta enemmän pisteitä saalistivat Seinäjoen Maila-Jussit ja Iin Urheilijat, jotka pelasivat nousuottelun Seinäjoella. Tuosta ottelusta SMJ lunasti paikkansa Mestaruussarjassa juoksuin 9-5.
Paluu alasarjoihin
Ensimmäinen visiitti Suomensarjaan jäi vain kahden kauden mittaiseksi ja suurempaa glooriaa näiden kausien aikana ei saavutettu. Ensimmäisellä kaudella sarjapaikka säilyi niukasti, mutta toisella kaudella se säilyminen jäi melko kaukaiseksi haaveeksi. Sijalle 12 jääneellä Kossulla oli matkaa putoamisviivan päälle Simon Kiriin neljä pistettä, joka on 12 ottelun mittaisessa sarjassa melko pitkä matka.
Seuraavana kesänä (1969) Kossu pelasi jälleen maakuntasarjaa, mutta kuten monissa seuroissa usein käy, sarjasta putoaminen aiheuttaa muutoksia joukkueeseen ja toimintaan. Ei ole vain yksi eikä kaksi sellaista tarinaa, jossa koko seuran toiminta päättynyt sarjasta putoamiseen. Näin ei Kossussa käynyt, mutta joukkue uusiutui isolla kädellä.
Mukana oli paljon uusia pelaajia, ja maakuntasarja oli joukkueelle liian kova pala. Kossu jäi sarjassa sijalle 12, ja onnistui ottamaan kauden aikana voiton vain viimeiseksi jääneestä Äänekosken Urheilijoista, joka ei voittanut kauden aikana peliäkään. Kossulle tarttui tilille lisäksi yksi tasapeli, mutta putoamisviivan päälle Pyhjärven Pohtiin jäi eroa silti viisi pistettä, joten edessä oli putoaminen piirin sarjoihin.
Vuonna 1970 puhalsivatkin jo muutosten tuulet. Kossulla oli edelleen juniorijoukkue esimerkiksi Kärppäsarjassa ja edustusjoukkue jatkoi pelejään piirisarjassa, mutta esimerkiksi Pyhälahti vaihtoi seuraa Ilmajoen Kisailijoihin. Seuraavien kausien aikana Kossu jumittui piirisarjan ylemmän keskipakan joukkueeksi, eikä pystynyt lunastamaan nousua takaisin maakuntasarjaan.
Kesällä 1970 Kossu oli piirisarjassa viides ja otti kahdeksan voittoa (juoksusuhde 159-132). Kesällä 1971 Kossu oli piirisarjassa kuudes ja kesällä 1972 jälleen viides. Juonioritoiminta jatkui myös hyvänä ja esimerkiksi kesällä 1973 Kossulla oli kasassa joukkueet sääskissä (alle 11-vuotiaat), ampiaisissa (alle 13-vuotiaat), oravissa (alle 15-vuotiaat) ja kärpissä (alle 17-vuotiaat). Siis silloisissa junioreiden piirisarjojen jokaisessa ikäryhmässä.
Vaikka junioritoiminta oli aktiivista, ei edustusjoukkue pystynyt menestymään. Kesällä 1974 Kossu jäi piirisarjassa viimeiseksi, voitettuaan vain yhden pelin ja edessä oli putoaminen perussarjaan. Samaan aikaan naapuripitäjän Kurikan ylpeys Mietaan Nuorisoseuran Urheilijat voitti piirisarjan ja nousi maakuntasarjaan.
Matka perussarjassa päättyi kuitenkin viimein kesällä 1977, kun Kossu nousi takaisin piirisarjaan ja heti seuraavana kesänä 1978 takaisin maakuntasarjaan. Kesällä 1979 Kossu nähtiin jälleen maakuntasarjassa kymmenen piirin sarjoissa vietetyn vuoden jälkeen.
Vaikea vuosikymmen
1970-luku ei ollut järin hohdokas koskenkorvalaisessa pesäpallossa. Suurin osa vuosikymmenestä kului piirisarjassa ja perussarjassa, mutta vuosikymmenen loppua kohti myös edustusjoukkue alkoi jälleen nostaa päätään. Kesällä 1979 Kossu pelasi jälleen maakuntasarjassa kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Koskenkorvalaisen pesäpallon uutta tulemista ryhdyttiin rakentelemaan vuonna 1979, kun joukkue palasi maakuntasarjaan. Ensimmäisen kauden kammo selätettiin tällä kertaa ja Kossu sijoittui sarjassa viidenneksi, ollen kaukana putoajan paikalta. Sarjajärjestelmä oli myös muuttunut niin, että lohkossa pelasi enää kahdeksan joukkuetta ja sarja pelattiin kaksinkertaisena.
Samoihin aikoihin myös ilmajokelainen pesäpallo koki muutoksia. Ilmajoen Kisailijat pelasi viimeisen mestaruussarjakautensa kesällä 1978, josta putosi Suomensarjaan ja samalla vauhdilla kesäksi 1980 aina maakuntasarjaan saakka. Tässä vaiheessa Ilmajoen keskustan ykkösjoukkueeksi muuttui Ilkan Pallo, joka voittikin maakuntasarjan kesällä 1980.
Ilkan Pallon ja Kossun kohtaamisesta muodostuikin jälleen yksi paikallispeli ilmajokelaisen pesäpallon historiankirjoihin. Vaikka IlPa lopulta voitti maakuntasarjan länsilohkon ja nousi tämän jälkeen kolmeksi kaudeksi Suomensarjaan, päättyi Ilmajoen paikalliskamppailu Ilkan Pallon nimiin vain niukasti lukemin 12-11.
Koskenkorvalla pelatussa ottelussa KoU otti johtoaseman kolmannessa vuoroparissa, jossa se pystyi kääntämään 4-0-tappioaseman 6-4-johtoasemaksi. Läpilyöntejä ei tullut, mutta Kossu sai luotua jatkuvasti tilannetta, joiden myötä syntyi myös juoksuja. Samassa vuoroparissa kaksi juoksua löivät Tenho Sillanpää ja Erkki Ylinen, joiden lisäksi lyöntipuuhissa onnistuivat Matti Nurmi ja Sakari Panula. IlPa vastasi kuitenkin viidennessä vuorossa vastaavalla suorituksella ja käänsi tuossa vaiheessa pelin edukseen lukemin 7-9 lyömillään viidellä juoksulla.
Vielä ottelun viimeisessä vuorossa toivonkipinä syttyi, kun IlPan 12-10-johtotilanteessa Ylinen löi kunnarin tyhjään kenttään. Pallo painui puskikkoon, ja IlPan Mikko Vaismaan polttoyritys osui Ilmajoki-lehden jutun mukaan puuhun, ja näin ollen Ylinen sai tuulettaa kunnaria. Enempää juoksuja ei kuitenkaan tullut, joten ottelu päättyi IlPan niukkaan voittoon.
Kossun oli tyytyminen maakuntasarjapeleihin vielä seuraavan neljän kauden ajan. Härkäpaidat suorittivatkin tasaisen vahvasti, ja olivat kausina 1981-1983 nousujohteisesti sijoilla 6, 5 ja 3.
Ilmajoen pesäpallovaltikka siirtyy Koskenkorvalle
Kesällä 1984 Ilkan Pallo palasi Suomensarjasta takaisin maakuntasarjaan, mutta joukkue sijoitettiin luoteislohkoon, kun Koskenkorva pelasi puolestaan länsilohkossa. Näin ollen toistaiseksi viimeiseksi paikallispeliksi jäikin Ilkan Pallon ja Kossun kohtaaminen kesällä 1981 maakuntasarjassa, sillä tämän koommin ilmajokelaisseurat eivät enää samalla sarjatasolla ole pelanneet.
Kesällä 1984 Koskenkorva voittikin länsilohkon, jossa oli joukkueita maantieteellisesti etelämpää kuin aiempina vuosina oli totuttu. Kossu haastoi kauden aikana Harjavallan Jymyn, Ikaalisten Tarmon, Kankaanpään Mailan, Porin Pesä-Karhut, Pomarkun Pyryn, Teuvan Rivakan ja Ylöjärven Pallon. Tästä kavalkadista Kossu oli paras ja nousi syksyllä 1984 Suomensarjaan 17 vuoden tauon jälkeen.
Kossu pyyhki samalla pois maakuntasarjan pölyt, sillä tämän jälkeen KoU:n edustusjoukkue ei ole pelannut Suomensarjaa alempana kertaakaan. Sen sijaan Ilkan Pallo jäi luoteislohkossa seitsemänneksi ja seuran taru jäi viiden kauden mittaiseksi (lukuun ottamatta lyhyttä paluuta maakuntasarjaan 2000-luvun alussa). Jos historiasta etsii tiettyä kohtaa, missä Ilmajoen pesäpallovaltikka siirtyi lopullisesti Koskenkorvalle, se tapahtui syksyllä 1984.
Kossun visiitti Suomensarjaan 1960-luvun loppupuolella oli kyläseuralle saavutus sinänsä, sillä tuolloin joukkue pelasi kaksi ensimmäistä kauttaan toiseksi korkeimmalla sarjaportaalla. Tuolloin parhaaksi sijoitukseksi jäi kuitenkin yhdeksäs sija, jonka joukkue saavutti nousukaudellaan ennen putoamista seuraavalla kaudella takaisin maakuntasarjaan.
Tällä kertaa peli oli kuitenkin toisenlaista ja kesällä 1985 Kossu voitti Suomensarjan heti ensimmäisellä kaudellaan. Kausi alkoi mukavasti viidellä voitolla, ja härkäpaidat kaatoivat matkan varrella muun muassa Jokioisten Koetuksen juoksuin 32-5. Kauden ensimmäinen tappio tuli kuudennessa pelissä, vierasottelussa Vähässäkyrössä, kun Viesti voitti Kossun juoksuin 8-6.
Suomensarjan länsilohkon voitto ratkottiinkin tuolla kaudella Kossun ja Viestin välillä. Kauden ratkaiseva hetki tapahtui heinäkuun lopulla, kun Viesti vieraili Ilmajoella. Vähäkyröläisten voitettua kotipelinsä, täytyi Kossun voittaa oma kotipelinsä. Tähän joukkue myös pystyi ja yli tuhannen katsojan edessä pelatussa ottelusta vähäkyröläiset joutuivat poistumaan 9-5-tappio niskassaan.
Vaikka seuraavassa pelissä tulikin hieman taantumaa ja Kossu hävisi vieraissa Peräseinäjoen Toiveelle, pysyi sarjan piikkipaikka silti selkeästi KoU:n hallussa. Lopulta härkäpaidat ottivat länsilohkosta selkeän voiton ja lunastivat välittömästi nousun sarjaporrasta ylemmäs Ykkössarjaan ensimmäistä kertaa seuran historiassa. Periaatteessa Kossu nousi toista kertaa toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, sillä vielä 1960-luvulla Suomensarja oli toiseksi korkein sarjaporras ennen Mestaruussarjaa.
Maininnanarvoista ilmajokelaisessa pesäpallossa vuodelta 1985 on myös se, että Munakan Urheilijat nousi tuolloin ensimmäistä kertaa maakuntasarjaan. Munakkalaisten joukkue koostui kyläläisistä, höystettynä muutamilla ylistarolaisilla vahvistuksilla. Tässä vaiheessa siis Munakka nousi Ilmajoen pesäpallon kakkosjoukkueeksi Koskenkorvan taakse.
Viisi kautta taistelua paikasta Ykkössarjassa
Koskenkorvan Urheilijat nousi Ykkössarjaan ensimmäistä kertaa vuonna 1985, ja ensimmäinen kausi uudella toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelattiin kesällä 1986.
Kossun ensimmäinen kausi Ykkössarjassa oli varsin hyvä. Historian ensimmäisessä Ykkössarjan ottelussa härkäpaitojen vieraaksi Ilmajoen kentälle saapui Tohmajärven Urheilijat, joka oli lukeutunut sarjan keskikorin haastajiin edellisten kausien aikana.
Kossu otti ensimmäisestä pelistään tyylikkään voiton ja kaatoi Tohmajärven juoksuin 11-3 noin 900 katsojan edessä. Ottelun alkuvaiheilla vierailijat pystyivät ottamaan johtoaseman hetkellisesti, mutta pelin toisella puoliskolla Kossun lyönnit alkoivat osua keskikeppiin. Esimerkiksi Juhani Savela laittoi pallon kolme kertaa läpi tohmajärveläisten kentästä ja loppu on historiaa.
Kossu voitti vielä toisen ottelunsa Halsualla Toivoa vastaan lukemin 9-2, mutta kolmannessa ottelussa Nurmon Jymy oli liian kova pala purtavaksi, kun tukkaan tuli lukemin 8-0. Ensimmäinen kausi Ykkössarjassa oli kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja härkäpaidat ottivat kymmenen voittoa, yhden tasapelin ja 11 tappiota. Näillä tuloksilla Kossu oli sarjassa sijalla kuusi, ja säilytti paikkansa Ykkössarjassa selkeällä erolla putoamisviivan alle.
Kausi 1987 käynnistyi Ykkössarjassa puolestaan erittäin heikosti. Kahdessa ensimmäisessä pelissä härkäpaidat eivät saaneet edes juoksuja aikaiseksi, kun Haminan Palloilijat haki voiton Ilmajoen kentältä juoksuin 2-0 ja seuraavana oli edessä vierastappio Puurtilan Kisa-Pojille lukemin 11-0. Kolmannessa pelissä kotona juoksutilikin saatiin jo avattua, mutta siitä huolimatta tuloksena oli 2-6 tappio Hongikon Nuorisoseuran Urheilijoille.
Vaikka kesän mittaan tilille tarttuikin kuusi voittoa, olisi sarjapaikan säilyttäminen vaatinut vielä kolme sarjapistettä lisää. Vielä ei ollut Kossun aika liittyä kärkikahinoihin toiseksi korkeimmalla sarjaportaalla. Kesän 1987 päätteeksi edessä oli jälleen vauhdin hakeminen Suomensarjasta.
Viimeinen vierailu Suomensarjaan
Kesällä 1988 paukut oli ladattu siihen, että uusi nousu Ykkössarjaan lunastettaisiin heti putoamisen jälkeisenä kesänä. Kantona Kossun kaskessa oli kuitenkin Ulvilan Pesä-Veikot, joka nappasi yhden voiton Kossua enemmän kauden aikana.
Härkäpaidat tekivät kauden aikana enemmän juoksuja (210) ja antoi vähemmän juoksuja (79) kuin Ulvila, mutta esimerkiksi kaksi tappiota kolmannelle sijalle jääneelle Porin Pesäkarhuille ratkaisi tilanteen Ulvilan hyväksi. Pesä-Veikkojen kanssa Kossu pelasi kaksi tasaista peliä, ja voitti kotonaan Ilmajoella lukemin 7-6, mutta Ulvilassa vieraissa tuli 2-1-tappio.
Vielä oli siis pelattava ainakin vuosi Suomensarjassa, sillä vain voittaja nousi sarjaporrasta ylemmäs. Kuitenkaan vielä kesällä 1989 ei ollut Kossun aika nosta uudelleen. Nousu jäi jälleen kirvelevän lähelle, mutta Mansen Pesäpallo -nimellä tuolloin operoinut tamperelaisjoukkue keräsi yhden sarjapisteen enemmän, ja oli kesän mittaan Suomensarjan länsilohkossa omaa luokkaansa Kossun kanssa.
Kossu tavoitteli nousua kesällä 1989 seuraavalla kokoonpanolla:
Jarmo Ania
Hannu Haapala
Heikki Hakoniemi
Juha Hautaniemi
Jani Karvonen
Martti Lahti
Risto Lilli
Harri Mantila
Ari Riihimäki
Kari Saarela
Jarkko Salovaara
Sami Savela
Tenho Sillanpää
Pekka Tikka
Timo Viitala
Pelinjohtaja: Oiva Lilli
Kolmas kerta sanoi toden nousun suhteen
Kaksi katkeraa kakkossijaa takana, mutta uusi kesä vuonna 1990 toi jälleen uuden mahdollisuuden nousuun. Tällä kertaa Kossu pystyi ottamaan tarvittavat pisteet ja lunasti nousunsa sarjaporrasta ylemmäs. Helpolla paikka ei irronnut, sillä härkäpaidat olivat kauden päättyessä vain pisteen edellä Helsingin Ykkösiä ja kaksi pistettä edellä Helsingin Puna-Mustia.
Molemmat pääkaupungin joukkueet jäivät kuitenkin kyläseuran taakse ja näin ollen Kossu lunasti paikkansa seuraavalle kesälle ylemmässä sarjassa. Kesällä 1991 Ykkössarjan nimi muutettiin Ykköspesikseksi, joten härkäpaidat pääsivät pelaamaan uudistetulle toiseksi korkeimmalle sarjatasolle heti sen alusta saakka. Tämän nousun jälkeen Kossu ei ole enää koskaan palannut Ykköspesistä alemmas.
Viimeistä kertaa Suomensarjan pölyt pyyhittiin tennareista siis syksyllä 1990.
Kossun nousi Ykköspesikseen seuraavalla kokoonpanolla:
Henri Ania
Jarmo Ania
Jarkko Annila
Hannu Haapala
Heikki Hakoniemi
Juha Hautaniemi
Markku Jouppila
Jani Karvonen
Martti Lahti
Harri Mantila
Kari Pihlajaviita
Ari Riihimäki
Kari Saarela
Jarkko Salovaara
Sami Savela
Tenho Sillanpää
Pekka Tikka
Pelinjohtaja: Olavi Kokko
Oma stadion nousee Koskenkorvalle, supervuoron päässä Superpesiksestä
1990-luku oli Koskenkorvalla pääasiassa Ykköspesiksen vuosikymmen, mutta taustoilla tapahtui paljon. Joukkueen oma stadion nousi vihdoin Koskenkorvan kylälle 1990-luvun lopulla.
Tämän historianurkan osan olisi voinut otsikoida myös sanoin ”Oodi talkootyölle”. Koskenkorvan kyläseura nousi syksyllä 1990 Ykköspesikseen, joka oli jälleen yksi merkki laadukkaasta työstä Koskenkorvan Urheilijoissa. Monet juhlitut (ja juhlimattomat) sankarit ovat tehneet kuitenkin työtä seuran kehittämisen eteen taustoilla, jotta nykyinen Superpesis-aikakausi on ollut seurassa ylipäätään mahdollinen.
Seurahistorian kannalta kenties keskeisin projekti käynnistyi vuonna 1996, jolloin Kossu pelasi ottelunsa vielä Ilmajoella. Härkäpaidat olivat olleet ilmajokelaisen pesäpalloilun ykkösseura jo vuosien ajan, mutta pelit pelattiin edelleen kylän ulkopuolella, sillä kenttäolosuhteet eivät olleet kunnossa.
Kenttäprojektin pääveturina toimi vuonna 2017 edesmennyt Antti Alho, joka on ollut yksi Kossun historian merkittävimmistä yksittäisistä hahmoista. Talkootyötuntien lisäksi hänen yrityksensä Ilmajoen Sähkökoje Oy on ollut härkäpaitojen pääyhteistyökumppani vuosikymmenten ajan, ja on sitä tänäkin päivänä. Koskenkorvan pesäpallostadion tunnetaan nimellä Sähkökoje Areena (vuodesta 2011 saakka). Aiemmin stadion tunnettiin muun muassa Kossu Iskee Areenana.
Ottelut haluttiin siirtää viimeinen Ilmajoen keskustasta seuran kotikonnuille Koskenkorvalle, mutta edessä oli merkittävä ongelma: joukkue tarvitsisi riittävän laadukkaan kentän. Stadionin rakentaminen ei ole koskaan helppo ja yksinkertainen projekti, mutta vielä haastavammaksi tilanteen teki se, että pohjatonta kassaa ei ollut projektia varten olemassa.
Nykyisen pesisstadionin tilalla oli vielä 1990-luvun puolivälin jälkeen metsää, joka kuitenkin katosi pikavauhtia, kun maapläntti saatiin vuokrattua kunnalta viideksikymmeneksi vuodeksi eteenpäin ja lupa töiden aloittamiselle myönnettiin. Joitain toimia jouduttiin ulkoistamaan, esimerkiksi kaivuutöitä, mutta suurelta osin Koskenkorvan pesisstadion nousi paikalleen kökällä. Myös hiekkatekonurmi jouduttiin luonnollisesti ostamaan.
Kunnalta ja urheilujärjestöiltä saatiin lopulta tukisummia, joilla kentän teon pakollisia menoja rahoitettiin. Lopulta stadion nousi vielä saman vuoden aikana ja katsomot saatiin kasaan heti seuraavalle vuodelle 1997. Vuosien varrella stadionia on paranneltu ja kehitelty modernimpaan suuntaan, ja esimerkiksi hiekkatekonurmi on uusittu ja VIP-katsomot rakennettu.
Koskenkorvan pesäpallostadion on monella tapaa uniikki. Se on suomalaisittain hyvin poikkeuksellinen jo siksi, että se stadionin omistaa Koskenkorvan Urheilijat. Suomessa isommat areenat ovat pääasiassa julkisessa omistuksessa tai muun tahon omistuksessa.
Koskenkorvalla suurin osa töistä on tehty vuosien ajan talkoilla ja vapaaehtoisvoimin. Se on ollut voimavara, joka on pitänyt pienen kyläseuran pystyssä ja mahdollistanut pelaamisen Superpesiksessä. Tässä kesken tarinan Kossu haluaa kiittää vielä kaikkia, jotka ovat olleet tai ovat edelleen mukana osana härkäperhettä. Olette ensiarvoisen tärkeä osa seuran toimintaa!
Ensimmäiset vuodet Ykköspesiksessä taisteltiin sarjapaikan säilymisestä
Kossu lähti tahkoamaan taivaltaan Ykköspesiksessä vuonna 1991 lähes samalla kokoonpanolla, jolla se nousi Suomensarjasta Ykköspesikseen vuotta aiemmin. Kausi alkoi kahdella tappiolla, mutta hiljalleen voittojakin alkoi tulemaan tilille. Kauden loppusijoitus oli seitsemäs, jolla sarjapaikka säilyi kirkkaasti.
Vuodelle 1992 Ykköspesis laajeni aiemman vuoden 12 joukkueesta 14 joukkueeseen. Sarjajärjestelmä muuttui niin, että yhdeksän parasta säilyttivät sarjapaikkansa suoraan, sijoilla 10-13 olevat karsivat ristiin sarjapaikan säilymisestä ja viimeiseksi jäänyt joukkue putosi suoraan. Kossu jäi runkosarjassa sijalle 11, jääden kolme pistettä yhdeksännestä sijasta.
Paras kolmesta -järjestelmällä pelatuissa putoamiskarsinnoissa tuli vastaan sijalle 12 runkosarjassa yltänyt Kuusankosken Puhti, joka jäi vain pisteen päähän härkäpaidoista runkosarjassa. Tärkeällä hetkellä Kossu oli kuitenkin iskussa ja kaatoi ensimmäisessä ottelussa Kuusankosken vieraissa juoksuin 7-2 ja viikkoa myöhemmin kotona Ilmajoella lukemin 9-4. Näin ollen sarjapaikka säilyi myös kesälle 1993.
Vuosina 1993 ja 1994 Kossu sijoittui Ykköspesiksessä seitsemänneksi, säilyttäen sarjapaikkansa selkeästi. Vuonna 1994 Kossu voitti silloisen Ykköspesiksen loppusarjan, johon menivät alkusarjan seitsemän heikointa joukkuetta.
Ensimmäistä kertaa Superpesiksen porteille
Kesällä 1995 Kossu selviytyi ensimmäisen kerran Ykköspesiksen nousukarsintoihin jälleen uudistetun sarjajärjestelmän turvin. Tällä kaudella Ykköspesiksen runkosarjan voittaja nousi suoraan Superpesikseen, ja sijoille 2-5 jääneet pelasivat keskenään karsinnat, joissa oli luvassa paikka Superpesikseen.
Seurahistorian ensimmäisessä nousukarsinnassa Kossu kohtasi Haminan Palloilijat. Ottelusarja aloitettiin Haminassa, jossa Kossu onnistui yllättämään isäntäjoukkueen ensimmäisellä jaksolla lukemin 5-4. Tuo jaksovoitto jäi kuitenkin ainoaksi, sillä Hamina käänsi ottelun edukseen supervuorossa ja voitti vieraissa Ilmajoella jaksoin 2-0.
Seuraavana kesänä kuviot muuttuivat, ja nousukarsintoja seuranneena kesänä härkäpaidat pääsivät pelaamaan uudella stadionilla. Kesällä 1996 Kossu jäi pisteittä vain neljä kertaa, mutta se voittikin sarjassa neljänneksi vähiten pelejä suoraan jaksoin 2-0. Supervuoroihin venyneet pelit takasivat kuitenkin härkäpaidoille riittävästi pisteitä, jotta joukkue selvisi jälleen nousukarsintoihin ennen Ulvilan Pesä-Veikkoja paremman piste- ja jaksoeron turvin.
Tällä kertaa myös tulos oli parempi kuin vuosi aiemmin, sillä Kossu voitti nousukarsinnassa Riihimäen Pallonlyöjät. Kossu haki runsasjuoksuisessa pelissä ensin 2-0 (17-10, 16-4) voiton Riihimäeltä ja nappasi supervuoron kautta voiton kotikentällään jaksoin 2-1 (3-5, 5-3, 4-1). Tämä tarkoitti sitä, että Kossu pääsi ensimmäistä kertaa historiassaan karsimaan Superpesis-joukkueen kanssa pääsarjatason paikasta.
Kossun vastustajaksi asettui Superpesiksessä kolmanneksi viimeiseksi jäänyt Haminan Palloilijat, joka nousi vuotta aiemmin Ykköspesiksestä Superpesikseen. Sarja alkoi Kossun kannalta mainiosti, sillä härkäpaidat pystyivät kaatamaan Haminan kahdessa ensimmäisessä pelissä.
Ottelut aloitettiin Ykköspesisjoukkueen kotikentältä, tässä tapauksessa Koskenkorvalta. Ensimmäinen ottelu oli todella tasainen, ja Hamina otti nimiinsä ensimmäisen jakson. Toisella jaksolla Kossu kuitenkin pystyi taistelemaan 10-7-voiton. Supervuoron päätyttyä tasan 2-2, jäi ratkaisu kotiutuslyöntikilpailuun, jossa Kossu oli parempi juoksuin 3-1. Näin Kossu oli kaatanut ensimmäistä kertaa historiassaan Superpesiksessä pelaavan joukkueen.
Toisessa osaottelussa Kossu teki ryöstöretken Haminaan, kun tuliaisina reissulta oli 1-0 (4-2, 2-2) voitto Vallikentältä. Tässä vaiheessa historian ensimmäinen Superpesis-paikka oli enää yhden otteluvoiton päässä, mutta sitä härkäpaidat eivät vielä tässä vaiheessa pystyneet ottamaan. Kolmanteen otteluun kotikentälle oli saapunut 1230 katsojaa, joka oli tuossa vaiheessa seuran uusi yleisöennätys.
Runsaslukuinen yleisö joutui kuitenkin todistamaan haminalaisten voittoa jaksoin 2-0. Lähimpänä Superpesistä Kossu kävi ottelusarjan neljännessä pelissä, kun härkäpaidat venyttivät ottelun supervoroon. Hamina oli kuitenkin jatkopalloilla selkeästi parempi ja vei supervuoron nimiinsä juoksuin 3-0. Viidennessä ja ratkaisevassa pelissä Koskenkorvalla HP oli jälleen parempi jaksoin 2-0 ja voiton myötä sai pitää paikkansa Superpesiksessä.
Vielä ei ollut siis Kossun aika nousta, mutta supervuorovoiton päässä se tällä kertaa oli.
IKOU kasvattaa taustoja, Kossu nousee viimein Superpesikseen
Syksyllä 1996 nousu Superpesikseen jäi vain supervuoron voittamisesta kiinni. Vuonna 1997 uutta nousuyritystä lähdettiin puuhaamaan jälleen Ykköspesiksessä.
1990-luvun loppupuolelle tultaessa Kossu oli jo muutaman vuoden ajan lukeutunut Ykköspesiksen kestomenestyjiin. Vuonna 1997 Kossu oli jo kolmatta peräkkäistä vuotta sarjassa viiden parhaan joukossa, ja pääsi jälleen taistelemaan noususta Superpesiksen karsintoihin.
Tällä kertaa vastus oli kuitenkin lian kova, sillä uutta nousua Suomensarjasta hakenut perinteikäs Kouvolan Pallonlyöjät tuli vastaan karsintojen ensimmäisessä vaiheessa. Kossusta ei ollut haastamaan kouvolalaisia, vaan Ykköspesiksessä toiseksi sijoittunut Kouvola eteni karsimaan Superpesispaikasta sarjaporrasta ylempää tulleen joukkueen kanssa.
Kossu oli jo vuosia aiemmin ottanut edustuspesäpallon valtikan Ilmajoella, mutta loppuvuodesta 1997 tapahtui kuitenkin merkittäviä asioita junioripuolella, joka alkoi kantaa hedelmää enenevissä määrin seuraavan vuosituhannen puolella. Tuolloin Kossu (KoU) ja Ilmajoen Kisailijat (IK) paiskasivat kättä junioripolkujen kehittämisestä, ja poikien (ja miesten) pesäpalloilu jäi Kossun tehtäväksi ja nais- ja tyttöpesäpallo siirtyi kokonaisuudessaan IK:n alaisuuteen. Syntyi yhteistyöprojekti, joka kulki nimellä IKOU seurojen lyhenteitä mukaillen.
Tavoitteena oli yhdistää Kossun noin miljoonan markan budjetti ja IK:n noin 250 000 markan budjetti tekemään työtä yhteisesti ilmajokelaisen pesäpallon eteen. Samalla henkilöresursseja jaettiin seurojen kesken, joka mahdollisti enemmän työvoimaa molemmille seuroille. Puitteet alkoivat olla kunnossa, kun kesällä 1996 Koskenkorvalle oli valmistunut oma stadion, ja laadukkaat kentät löytyi niin keskustasta kuin Koskenkorvaltakin.
– Ainoa realiteetti on, että Ilmajoen pesäpalloilun on pohjattava juniorityöhön. Ei täällä ostoseuraa tehdä. Myös Me-henkeä tällä työnjaolla halutaan saada niin, että kaikki ilmajokiset voivat kannustaa omaa joukkuetta ja täyttää katsomot, Koskenkorvan silloinen puheenjohtaja ja puuhamies Antti Alho paalutti tuolloin seuran verkkosivuilla.
1990-luvun aikana Kossu voitti pojissa E-poikien SM-hopeaa (1996) ja D-poikien SM-pronssia (1998). Samaan aikaan IK menestyi junioreissa, ja voitti B-tyttöjen SM-pronssia (1998 ja 1999), C-tyttöjen SM-kultaa (1995), SM-hopeaa (1996) ja SM-pronssia (1994), D-poikien SM-hopeaa (1993), D-tyttöjen SM-kultaa (1994), E-poikien SM-kultaa (1996) ja SM-hopeaa (1991), F-poikien SM-kultaa (1996) ja SM-pronssia (1994) ja F-tyttöjen SM-pronssia (1995).
Kun ilmajokelaisjoukkueiden laadukkaat juniorityöt saatiin yhden katon alle, kantoi se menestyksen hedelmää vuosituhannen taitteessa ja uuden vuosituhannen alkupuolellakin.
Nousu Superpesikseen ennätysyleisön edessä
Kesällä 1997 Kossun karsinnoissa lyönyt Kouvola ei onnistunut lunastamaan nousua, sillä se hävisi karsinnat Superpesiksessä pelanneelle Jyväskylän Kirille otteluvoitoin 3-1. Näin ollen Kouvola pelasi myös kesällä 1998 Ykköspesiksessä, jonka se voitti täysin ylivoimaisesti, ja lunasti Ykköspesiksen voitton myötä paikan Superpesikseen.
Härkäpaidoillakin kulki kesällä 1998, ja ensimmäistä kertaa joukkue sijoittui Ykköspesiksessä kolmen parhaan joukkoon. Kossu mätti kauden aikana eniten juoksuja Ykköspesiksessä (200), mutta jäi kuitenkin Kouvolasta 11 pisteen päähän runkosarjassa. Kolmas sija kuitenkin oikeutti kotietuun Superpesiksen karsintojen ensimmäisessä vaiheessa.
Karsinnoissa tuli vastaan edelliskesänä Superpesiksestä pudonnut Vimpelin Veto, joka pyrki takaisin sarjaporrasta ylemmäs. Kossu ei kuitenkin antanut Vimpelille mahdollisuutta, vaan kaatoi Vedon karsinnoissa suoraan kahdessa ottelussa ja eteni kamppailemaan Superpesispaikasta Haapajärven Pesä-Kiilojen kanssa.
Tällä kertaa Kossu lunasti viimein nousunsa. Avauspelissä härkäpaidat kaatoivat Haapajärven kotonaan jaksoin 1-0, ja vaikka seuraavat kaksi peliä kääntyivät Pesä-Kiiloille, pystyi Kossu hakemaan vielä Haapajärveltä takaisin menetetyn kotiedun ja pääsi pelaamaan ratkaisevan viidennen ottelun kotikentällään.
Koskenkorvan stadionin uusi ennätysyleisö, 1653 katsojaa, oli saapunut seuraamaan, kun Kossu otti mittaa Haapajärvestä ratkaisevassa ottelussa. Pesä-Kiilat voitti ensimmäisen jakson juoksuin 2-0, joten vielä avausjaksolla yleisö ei saanut sitä, mitä tuli hakemaan. Toinen jakso kääntyi kuitenkin Kossun nimiin juoksuin 12-1, ja tuloksettoman supervuoron jälkeen härkäpaidat onnistuivat kotiutuslyöntikilpailussa nappaamaan 1-0-voiton ja nousun Superpesikseen.
Kossun Superpesikseen nostaneessa joukkueessa pelasivat:
Jarmo Ania
Jussi Ala-Nikkola
Juha Suorauha
Markku Jouppi
Pekka Tikka
Timo Ranta
Janne Rauhala
Juhani Aho
Tomi Ilomäki
Pekka Kitinmäki
Toni Pyhälahti
Antti Kuusisto
Jarno Savela
Kari Myllyniemi
Harri Joensuu
Pelinjohtaja: Jarkko Salovaara
Uutta aikaa
KoU on pelannut Superpesiksessä yhtäjaksoisesti jo 25 vuotta. Parhaimpana saavutuksena vuosien varrella on SM-pronssi, jonka härkäpaidat saavuttivat vuonna 2003. Junioreissa SM-mitaleja on kertynyt vuosien varrella enemmänkin, ja nuorimmissa ikäryhmissä on saavutettu vuosien varrella myös Suomen mestaruuksia.
Tässä poimintojen KoU:n ja sen pelaajien saavutuksista vuosien varrella:
| Superpesis | |
| Pronssia | 2003, 2007 |
| Suomen Cup (1969-89) | |
| Hopeaa | 1989 |
| A-pojat | |
| Hopeaa | 2002, 2004 |
| Pronssia | 2001, 2003, 2005, 2006, 2013 |
| B-pojat | |
| Kultaa | 2002, 2009 |
| Pronssia | 2001, 2005, 2008 |
| C-pojat | |
| Kultaa | 2002, 2014 |
| Pronssia | 2000 |
| D-pojat | |
| Kultaa | 2004, 2012 |
| Hopeaa | 2008 |
| Pronssia | 1998 |
| E-pojat | |
| Kultaa | 2003 |
| Hopeaa | 1996, 2004 |
| F-pojat | |
| Kultaa | 2000, 2001 |
| Hopeaa | 2002 |
Palkitut pelaajat
| Lyöjäkuningas | Riku Kytösalmi (2002) Jere Dahlström (2006, 2007) |
| Etenijäkuningas | Markus Kettunen (2002) Teemu Haataja (2003) |
| Kärkilyöntikuningas | Teemu Haataja (2002) Tommi Murto (2003) |
| Kärkilyöntiprosenttikuningas | Tommi Murto (2001, 2003) Teemu Haataja (2002) Juuso Myllyniemi (2016) |
| Tehopelaaja | Jan Hautala (2001) Jukka Latvala (2003) Jere Dahlström (2006) |
| Vuoden tulokas | Juha Suorauha (1999) |
| Vuoden jokeri | Jere Dahlström (2006) |